Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

                                             TIINAN BLOGI 16.4.2006

0100100 -Kuinka voin auttaa?

Tällä viikolla minusta on astunut esiin mm. asiakaspalveluhenkilö, sarkastinen apina ja ruma rokkari. Kuinka julmaa onkaan olla asiakkaan kanssa erimieltä ja vieläpä avata suunsa? Huh, tai antaa rakentavaksikin kutsuttua palautetta kanssakilpailijalle tai olla ylipainoinen tuhdista musiikista pitävä niskapiiskaletti, joka näyttää hoikalle kun katsoo oikeasta kulmasta. Peilistä. Peiliin tuijottaminen onkin ollut tämän viikon teema/mahtikäsky ainakin, jos noita fanimaileja lukaisee päivittäin.

Kuinka monelle elämän perusselviytymiskeinot ovat selvillä omassa elämässä?

Entäs nyt, kun tilanne on keinotekoinen, kuinkas nyt selvitään? Tällä viikolla keksin sen, kuinka tässä epärealistisessa elämässä voi selvitä hengissä. Ainoa keino, lanttua hajottamatta on se, että hylkää suurimman osan perusselviytymiskeinoistaan ja hyväksyy sitten niiden puuttumisen.

Niin yksinkertaista se on.

Unohda pyyteetön rakkaus ja turvallisuuden tunne. Vaikka ympärilläsi on edelleenkin 9 pahtavaa persoonaa ja ihanaa ihmistä, olet kuitenkin yksin. Kun tajuat sen, olet jo voittanut. Kukaan näistä ihmisistä ei rakasta sinua niinkuin oikeat ystäväsi, siskosi, pikkuveljesi, äitisi tai koirasi.

Kiintymys tähän "perheeseen" on keinotekoista vaikka ystäviä täältä varmasti tuleekin.. mutta ei nyt. ei niin kauan kun näistä ihmisistä täytyy kaivaa huonoja puolia väkisin ja yksi täytyy eliminoida joka viikko. Tämä on pelin henki. Et ole turvassa. Jokaista lausetta voidaan käyttää sinua vastaan ja nuku jos uskallat nukkua siinä uskossa ettei sinua leimata laiskaksi.

Asiakaspalvelijan kuuluu hymyillä ja olla aina iloinen riippumatta huonosta päivästä. Tämähän on selvää passin lihaa. Kuitenkaan kallooni ei mahdu millään miksi asiakaspalvelijan täytyisi teeskennellä, näytellä ja olla epäaito. En ymmärrä työminän ja oikean minän eroa. tai oikeastaan sitä, miksi sellainen täytyisi olla.

Koen itse mielekkäimmäksi sellaisen palvelun, joka tulee aidosti.

Ostan housut naiselta, joka sanoo, etteivät lempifarkuikseni kaavailemani housut sovi minulle vaan ehkä kannattaisi kuitenkin ottaa ne, jotka eivät kapene niin paljoa lahkeeseen. Juon drinkkini siinä baarissa, jonka baarimikko sanoo, että sen mielestä sininen enkeli on mummojen juoma tai tarttuu olkapäähän sanoen: "nyt on varmastikkin aika mennä jo nukkumaan." Arvostan aitoja ihmisiä, aitoa palvelua ja rehellistä meininkiä. Teeskentely, maneerit ja näytteleminen näkyy niin selvästi ulospäin, ttä karvat nousevat pystyyn.

On oltava ihmistuntija ja ennen kaikkea nöyrä, mutta nöyristelyyn ei tarvitse mielestäni sortua. Hyvä asiakaspalvelija on ammattitaitoinen ja tietää olevansa hyvä siinä mitä tekee. Se saakin välittyä siten, ettei tarvitse pyydellä anteeksi olemassa oloaan. Tämä tuo asiakkaan ja asiakaspalvelijan välille luottamusta.

Tämän vuoksi tulen uudelleen. Tämän vuoksi en hymyile itseäni pakottamalla. Tämän vuoksi kohtaan jokaisen asiakkaan omana itsenäni, avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Nöyryyttämistä en kestä ja mm. sitä kutsun idiotismiksi..

Voisinkin kertoa teille kauniiden ja rohkeiden viimeisen jakson tapahtumat. Viime jaksossa Sally Spectra hyökkäsi Forresterien impperiumia vastaan. Kyseessä oli varmastikkin salaliitto, sillä Ridgellä, Massimolla ja Clarkella oli aikaisemmin ollut sopimus yhteisestä mallistosta. Malliston oli tarkoitus jyrätä kaikki muut vaatetusalalla rämpivät suunnittelijat 6-0. Nyt kuitenkin Ridgelle oli selvinnyt, että tapojensa mukaan Sallyn miehet olivat tehneet omat juonikuvionsa jättäen tämän ulos tästä mahtisopimuksesta.

Alkoi spekulointi... kuka jää muotimaailman ulkopuolelle? Kuka keräisi kansan pisteet tulevassa muotinäytöksessä, joka on jo tänään, sunnuntaina!? Järjestys on selvä, mutta kuinka tästä selvitään ja kenen pää joutaa pölkylle? Syyllisen on löydyttävä!! Ratkaisu lienee löytyy ensijaksossa...

Jooh, jossain kohtaa aina mietin kuinka viisaasti nuo Sydänsydämen biisien sanat menevätkään:

"Veikkaan, että kärpäset arvuuttelevat, kuinka paljon paskaa suuhun mahtuukaan. Pottu kumisinkin muuntuu ruskeaksi mössöksi. Purkka, kolikot ja kasvin siemenetkin säilyvät.

Tiedän, että tiedätte ruoan kohtalon. Kuinka paljon paskaa maailmaan mahtuukaan? Kaiken elämän maailmamme hylättyä tänne jää pikku pökäleitä muodostamaan vuoria."

En etsi kultaa tästä maailmasta, siis en rahaa enkä miestä. Olen nainen, jolla on jo kaikkea mitä ikinä tarvitsen. Se, mikä tulee extrana on ihana elämän suola tai sokeri. Olen onnellinen kaikkine kiloineni ja iloineni. Elämä täytyy elää juuri siten, että on mukavaa ja katua saa ainoastaan sellaisia tekoja, joita ei ole elämässään tehnyt.

Minusta on tylsää surkutella elämän surkeutta kun itse on ainoastaan se, joka siihenkin voi vaikuttaa. Kokemuksia ja elämyksiä sanon minä! Tämä on sitä minulle kyllä ollut... hyvässä ja pahassa. En ymmärrä sellaista asiaa kuinka jotkut ihmiset jaksavat laittaa hate-mailia tai siis jaksaa nähdä sen vaivan.

Miksi ihmeessä?

Olemme taviksia, jotka asetuimme avoimina kameroiden eteen ja teidän olohuoneisiinne, eikä meillä ollut hajuakaan siitä, miltä täällä voisi tuntua.. Ei kukaan voi. Ainoastaan se, joka on kerran tehnyt saman, voi.

Kuinka lapsellista on tarttua ihmisen ulkonäköön tai ensivaikutelmaan tai lauseeseen, joka sanotaan telkkarissa? En tajua. Me olemme kuitenkin kaikki niin paljon enemmän. Älkää ottako tätä niin tosissanne, me elämme täällä teitä ihastuttaen ja vihastuttaen, mutta vilpittömästi omina itseinämme.

Minä jaksan ottaa lokaa vastaan, sillä rakastan itseironiaa.

Muistakaa: Osaan nauraa itselleni, mutta myös teille. Kaikki täällä eivät kuitenkaan ole yhtä vahvoja... eikä kaikki meistä ole löytänyt niitä elämän selviytymiskeinoja. Ei omassa elämässään, eikä varsinkaan täällä.. Keinotekoisessa maailmassa, jossa olemme avointa riistaa kaikelle palautteelle.. niin hyvälle, kuin pahallekkin.

Taidanpa soittaa enirolle kysyäkseni jälleen äidin numeroa Kuopiossa. "0100100 -Kuinka voin auttaa?" "Noooooh... jos lähdetään vaikka siitä, että..."

Päätän tämänkertaisen blogini Sydänsydämen viisaisiin laulun sanoihin, jotka kuvastavat aika paljon kaikkea täällä ja tänään:

"Voisiko joku auttaa? En tajua, mitä voisin tehdä. Jotakin on mennyt pieleen. Joudun nyt liemeen. Tämä ei ole reilua. Tämä on väärin. En ala mitään.

Ilmassa on jotakin, mikä tarttuu, mikä tuntuu, mikä sattuu silmään tai suuhun tai sormeen. Tarkoitukseni oli vain katsoa jotakin, mitä en ole ennen.

Voisiko joku auttaa? En tajua mitään. Voisiko joku auttaa? En tajua mitään. Voi, mikä maailma. Haluaisin kotiin."

PUS!
 

©2017 Baari - suntuubi.com