Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

                                                 MIRAN BLOGI 29.4.2006

On ollut muutama hirmunhurjankamala päivä mutta lauantai-ilta ja nokoset.. tekivät sen mikä tehtävä on, löysin taas uutta voimaa. Itseni, väsymyksen altakin.

Tuntuu siltä kuin olisin ryöminyt ulos kiven alta, sammaleen seasta;_)

Aina kun saavutamme taspainoa, poistuu taas joku. Aina uusi. Muuttaa sitä balanssia, joka juuri oli siinä, lähes käsinkosketeltavana. Sen aiheuttama pettymys, , saa kaiken hetkeksi sekaisin. Minutkin.( me väsyneet Dragulait, yön ja päivän eläjät;-))

Meillä on vertailukohteena, omina peileinämme vain toisemme, ehkä siksi kaikki tuntuu potenssiin tuhat, täällä, Vääristyneiden Peilien Maailmassa.

Siksi on niin kovin tärkeää tavata teidät, oikean maailman edustajat, meillä,Cafe Punawuoressa, asiakkaiden muodossa. Olla oikeassa vuorovaikutuksessa, tehdä työtä omassa olohuoneessamme teidän kanssanne. Avata vessoja, polttaa kätensä, uudistua. Tanssia. Hymyillä!!!

Ja vain jotta muistamme mistä tulemme, tunnemme maan tukevan pinnan ja voimme unohtaa oman syöksymme kaninkoloon.. sen joka ei ole totta.

Tämä on välillä kuin hullu teeseura, sanon vaan,(Liisa Ihmemaassa), Hatuntekijä, valkea kani, Liisa, ja se murmeliparka jota aina työnnettiin teekannuun.. ja siksi nauru, sanon vaan, itkukin,ovat niin kovin tärkeät purkautumis/maadoituskeinot.

Ilman naurua, itseen ja maailmaan, jossa elämme kohdistuvaa huumoria, olemme todella jollain lailla hukassa! Eikä vain itseltämme vaan sydämeltämme. Joka, muistutan vain, on tehty tuntemaan, tekemään meidät ihmisiksi, arvokkaiksi sellaisena kuin olemme, millaisina itsemme haluammekin kokea.

Tomas, tärkeä linkki nauruun. Makkonen, hän myös. Heitä kaipaan. Arvasittekin, kai…

Nyt löydämme sen täältä, toivon, todellakin, JO ITSENI TAKIA!!!, ja jatkamme.
Seitsemänä, pian kuutena.

Sekunti sekunnilta me ryömimme eteenpäin. Matalalla kuulen kuinka ruoho kasvaa.. vapaa mukaelma Märta Tikkasta, Vuosisadan rakkaustarinasta.

Pian on sunnuntai, ja taas…katsotaan. Mikä on me, sitten…odotan.

Ja teen työtä. Ja nauran. Ja itken. Kuuntelen. Katson. Muutun, tilanteesta tilanteeseen.. Olen minä. Aina aamulla uusi. Vapaa, kuin tuuli, vaikka painovoimaan sidottu.(Rakkauteenkin, hitsu vie!!!!)

Kiitos monista kannustavista viesteistä. Ne ovat tärkeä lisä.

mIrUmAUkOTONAkÄYNYT

Ps. Kala Nykänen sai morsion, Mepan…pienen, mustan suloisuuden.. Vai onkohan se niin että Kala Nykänen onkin tyttökala ja sai pikkumiehen.. mene ja tiedä.. virnistää M
 

©2018 Baari - suntuubi.com