MIRAN BLOGI 12.5.2006

Meitä on neljä, nyt.

Maailmassa mitä vain voi sattua, yleensä sattuukin.(murphyn Laki 186,½)

En ole ymmärtänyt, huomannut laskea.. on enää kolme viikkoa, pian. (milloin se tapahtui!!!!???)

Olen mennyt eteenpäin, sekunti sekunnilta. Yhdessä, erillisinä. Ja nyt olemme kohdassa uusi, erilainen..

Tänään tuntuu siltä, että aurinko paistaa kirkkaammin, ajatus luistaa, on helppo olla.. visioida. Uskoa

Tänään.. on runopäivä!!!

Päivä, jolloin kevätlaulu, (se joka on niin lähellä, silti niin herkkä, että liian nopea lähestyminen vie sen pois.., Nuuskamuikkusen ja metsän oma, omistettu elämälle) tuntuu kokoajan lähempänä, aina vain todempana, sen vain tietää..Onhan pato jo rakennettu? Olettehan siellä.. te vanhat, te uudet ystävät..?

Kohta on kesän ensimmäinen päivä.. ja silloin, laulu on jo valmis!

MinäMiruMau, teidän, itseni.